Solitaire on niitä pelejä, joihin palaan silloin, kun haluan tehdä jotain rauhallista ilman pitkää opettelua tai jatkuvaa keskittymistä. Mouse Gamesin kehittämä korttipeli on perinteinen pasianssi Androidille: kortteja järjestellään, piilotettuja pinoja avataan ja tavoitteena on siirtää kaikki kortit maittain oikeassa järjestyksessä. Se ei yritä muuttaa tuttua peliä suureksi seikkailuksi, vaan keskittyy nopeaan käynnistymiseen ja yksinkertaiseen pelaamiseen.

Minulle sen vahvin puoli on juuri ennustettavuus. Kun avaan pelin, tiedän heti, millaiseen hetkeen se sopii: lyhyeen taukoon, matkalle, television mainoskatkon ajaksi tai iltaan, jolloin en halua opetella uusia sääntöjä. Samalla tämä rajaus kertoo myös, kenelle peli ei ole paras vaihtoehto. Jos etsit moninpeliä, tarinaa, korttien keräilyä tai jatkuvasti vaihtuvaa sisältöä, tavallinen pasianssi voi tuntua nopeasti liian pelkistetyltä.

Selkeä perusrytmi tekee pelaamisesta helppoa

Ensimmäiset kierrokset opettavat käytännössä kaiken olennaisen. Kortit asetetaan pöytään, näkyviä kortteja siirretään laskevaan järjestykseen vuorotellen punaisella ja mustalla, ja ässiä sekä niiden päälle rakentuvia pinoja viedään kohti loppuratkaisua. Suljetuista korteista paljastuu uusia vaihtoehtoja, joten jokainen siirto vaikuttaa siihen, mitä seuraavaksi voi tehdä.

Pidän siitä, ettei peli vaadi pitkää valmistelua. Kortteja voi siirtää napauttamalla, ja kosketusnäytöllä tällainen suora toimintatapa on yleensä luontevampi kuin pieniin kortteihin tarttuminen ja niiden vetäminen. Jos käytät peliä yhdellä kädellä, napautuksiin perustuva työskentely voi olla erityisen mukavaa bussissa tai jonottaessa. Vetäminen puolestaan tuntuu joistakin pelaajista tarkemmalta, joten kannattaa kokeilla molempia tapoja ja jäädä siihen, joka aiheuttaa vähemmän virhesiirtoja.

Oma perusrutiinini on jakaa huomio kolmeen asiaan. Ensin katson, voinko avata suljetun kortin. Sen jälkeen tarkistan, vapautuuko tyhjä sarake, johon kuningas voidaan siirtää. Vasta lopuksi mietin, mikä siirto vie kortteja perustuspinoihin. Tämä järjestys kuulostaa yksinkertaiselta, mutta se estää yleisen virheen: korttien lähettämisen liian aikaisin pois pelialueelta, vaikka niitä tarvittaisiin vielä muiden korttien avaamiseen.

Lyhyessä arjen tilanteessa peli toimii hyvin juuri näin. Kuvittele, että sinulla on viisi minuuttia ennen lähtöä. Voit aloittaa kierroksen, tehdä muutaman harkitun siirron ja lopettaa ilman, että sinun täytyy muistaa monimutkaista tehtävää tai palata tarinan keskelle. Seuraavalla kerralla korttipeli on jälleen heti ymmärrettävä. Tällainen katkonainen käyttö sopii sille paremmin kuin pitkät, tavoitteelliset pelisessiot.

Hyvä tapa aloittaa jokainen kierros on etsiä ensin avautuva tieto, ei nopeinta pistesiirtoa. Kun näkyviin tulee uusi kortti, vaihtoehdot lisääntyvät. Jos taas siirrät kortteja vain siksi, että siirto näyttää mahdolliselta, voit lukita itsesi tilanteeseen, jossa tärkeä kuningas tai pieni kortti jää väärään paikkaan. Pasianssissa rauhallinen järjestys voittaa usein näyttävän mutta hätäisen etenemisen.

Asetukset kannattaa käydä läpi heti alussa

Vaikka itse peli on helppo ottaa käyttöön, asetuksia ei kannata ohittaa kokonaan. Tarkistan ensimmäisenä korttien koon ja pelialueen luettavuuden. Pienellä puhelimella korttien symbolit voivat tuntua ahtailta, kun taas suurella näytöllä liian väljä asettelu voi tehdä kokonaisuuden hahmottamisesta hitaampaa. Paras näkymä ei ole välttämättä näyttävin, vaan sellainen, jossa erotan maat ja numerot yhdellä silmäyksellä.

Myös ääniasetukset ovat käytännössä tärkeitä. Pelaan usein julkisessa liikenteessä tai muiden ihmisten lähellä, joten pidän äänet mieluummin hiljaisina tai kokonaan pois päältä. Jos haluat pelistä hieman palkitsevamman tuntuisen, äänet voivat auttaa huomaamaan onnistuneen siirron, mutta ne eivät ole pelaamisen kannalta välttämättömiä. Värinästä pätee sama sääntö: osa pitää pienestä palautteesta, osa kokee sen häiritsevänä.

Jos pelissä on käytettävissä vihjeisiin tai siirtojen kumoamiseen liittyviä valintoja, suhtautuisin niihin tarkoituksella. Kumoaminen on hyödyllinen harjoittelutyökalu, kun testaan, oliko siirtoni järkevä. En kuitenkaan käyttäisi sitä jokaisen epäonnistuneen valinnan automaattiseen poistamiseen, koska silloin pelin päätöksenteko muuttuu helposti kokeiluksi ilman seurauksia. Vihje voi puolestaan auttaa alkuun, mutta kokeneempi pelaaja saa enemmän irti siitä, että pysähtyy itse tarkistamaan suljetut kortit ja tyhjät sarakkeet.

Kannattaa myös huomioida, miten puhelinta pidät kädessä. Jos pelaat pystyasennossa yhdellä kädellä, korttien napauttaminen voi olla turvallisempaa kuin pitkät vedot. Jos taas asetat laitteen pöydälle, vetäminen voi tuntua luonnollisemmalta ja antaa paremman käsityksen siitä, mihin kortti on menossa. Tämä ei ole pelin näyttävä ominaisuus, mutta sillä on yllättävän suuri vaikutus siihen, tuntuuko pelaaminen sujuvalta vai jatkuvalta korjailulta.

Solitaire on ilmainen peli, ja sen ikäraja on PEGI 3. Se tekee siitä helposti lähestyttävän vaihtoehdon myös perheessä, jossa halutaan yksinkertainen korttipeli ilman monimutkaisia sääntöjä. Ikäraja ei silti tarkoita, että jokainen lapsi pelaisi sitä mielellään: pasianssi vaatii kärsivällisyyttä ja ennakointia, eikä se tarjoa toimintaa tai kilpailua samalla tavalla kuin monet muut mobiilipelit.

Kun perusliikkeet muuttuvat toistettavaksi tavaksi

Kokeneempi pelaaminen ei tarkoita sitä, että kaikki siirrot pitäisi tehdä nopeasti. Se tarkoittaa, että tarkistan samat asiat samassa järjestyksessä. Aloitan näkyvistä ässistä, kakkosista ja muista pienistä korteista, mutta en siirrä niitä automaattisesti perustuspinoihin. Jos pieni kortti tarvitaan vielä värien vaihteluun pelialueella, sen pitäminen hetken paikallaan voi avata enemmän vaihtoehtoja.

Toinen hyödyllinen tapa on suosia siirtoja, jotka paljastavat suljetun kortin. Jos voin joko siirtää avoimen kortin perustukseen tai käyttää sitä toisen sarakkeen avaamiseen, valitsen usein jälkimmäisen, ellei perustukseen siirtäminen vapauta selvää jatkoa. Näin pidän mahdollisimman monta korttia näkyvissä. Tämä on erityisen tärkeää silloin, kun pöydällä on useita samanarvoisia vaihtoehtoja ja yksi niistä tukkii kokonaisen sarakkeen.

Tyhjät sarakkeet ovat arvokkaita, mutta niitä ei pidä täyttää ensimmäisellä mahdollisella kuninkaalla. Kuningas voi olla oikea valinta, jos se paljastaa pitkän siirtosarjan tai avaa tärkeän kortin. Jos siirrät kuninkaan liian aikaisin tyhjään paikkaan, sarake voi jäädä käytännössä hyödyttömäksi. Minulle toimiva sääntö on kysyä: avaako tämä kuningas uuden kortin vai siirränkö vain ongelman toiseen paikkaan?

Myös nostopakan kanssa kannattaa hidastaa. Kun näkyvissä on useita mahdollisia kortteja, en valitse ensimmäistä sopivaa siirtoa vaan katson, mikä vaihtoehto vaikuttaa seuraaviin nostoihin. Jos nostopakan kortteja voi kierrättää, muistan erityisesti ne kortit, jotka jäivät aiemmin käyttämättä. Näin en tuhlaa aikaa saman kierroksen toistamiseen ilman uutta suunnitelmaa.

Tehokkain harjoitus on pelata muutama kierros ilman vihjettä ja käyttää kumoamista vain yhden päätöksen tutkimiseen. Jos palaat jatkuvasti useita siirtoja taaksepäin, et opi, mikä alkuperäisessä suunnitelmassa meni pieleen. Kun kumoaminen rajataan yhteen ongelmakohtaan, huomaat paremmin, oliko virhe väärä järjestys, liian aikainen perustussiirto vai tyhjän sarakkeen huono käyttö.

En myöskään tavoittele joka kierroksella nopeinta mahdollista loppuratkaisua. Joskus hitaampi peli on parempi harjoitus, koska siinä opit tunnistamaan korttien keskinäisiä riippuvuuksia. Jos taas pelaat vain lyhyen tauon aikana, kannattaa hyväksyä, että kierros voi jäädä kesken. Tämän pelin arvo ei riipu siitä, että jokainen aloitettu jako päättyy voittoon.

Missä tutun pasianssin rajat tulevat vastaan

Perinteisen pasianssin vahvuus on sen selkeys, mutta sama asia rajoittaa kokemusta. Jos olet pelannut vastaavaa korttipeliä paljon, perusidea ei tarjoa jatkuvasti uusia yllätyksiä. Peli sopii paremmin rauhalliseen toistamiseen kuin pelaajalle, joka tarvitsee päivittäin uuden haasteen, hahmoja, tarinaa tai muiden pelaajien vastustusta.

Vertailussa fyysiseen korttipakkaan mobiiliversio voittaa nopeudessa ja siisteydessä. Kortteja ei tarvitse sekoittaa, pöydälle ei tarvita tilaa, eikä yksittäinen väärä siirto kaada koko asetelmaa välittömästi. Fyysisessä pakassa on kuitenkin oma tunnelmansa, ja pöydällä korttien kokonaisuuden voi nähdä eri tavalla. Jos pidät käsillä tekemisestä tai pelaat usein yhdessä toisen ihmisen kanssa, oikea pakka voi olla parempi valinta.

Muihin mobiilipasiansseihin verrattuna tämä peli kiinnostaa ennen kaikkea suoraviivaisuudellaan. En valitsisi sitä käyttäjälle, joka haluaa paljon sosiaalisia ominaisuuksia, kilpailullisia tapahtumia tai laajan muokkausjärjestelmän. Toisaalta juuri ylimääräisen rakenteen puute voi olla etu, jos haluat avata pelin ilman tilin rakentamista, tehtävälistojen seuraamista tai jatkuvaa palkintojen keräämistä. Tärkeintä on tietää, haetko korttipeliä vai kokonaiseksi harrastukseksi kasvavaa sovellusta.

Teknisesti peli on suunnattu vanhoillekin Android-laitteille, sillä vähimmäisvaatimus on Android 4.0. Nykykäytössä tämä tekee siitä laajasti yhteensopivan vaihtoehdon, vaikka käyttökokemus riippuu aina laitteen näytöstä ja kosketuksen tarkkuudesta. Nykyinen versio on 5.9, joten asennuksen jälkeen tarkistan silti, että kortit näkyvät omalla laitteellani hyvin ja että kosketukset rekisteröityvät ilman ylimääräisiä napautuksia.

Suosio kertoo, että peli on löytänyt suuren yleisön: sillä on yli kymmenen miljoonaa asennusta, noin 4,5:n keskiarvo ja noin 232 000 arviota. Nämä luvut eivät yksin ratkaise sitä, pidätkö pelistä, mutta ne auttavat asettamaan sen oikeaan mittakaavaan. Kyse ei ole pienestä kokeilusta, vaan tunnetusta korttipelistä, jota moni käyttää juuri lyhyisiin, itsenäisiin pelihetkiin.

Arvioiden ja arvostelujen määrä on myös huomattava, noin 72 000 kirjoitettua arviota. Minulle tämä kertoo ennen kaikkea siitä, että peliä on käytetty monenlaisissa tilanteissa ja eri laitteilla. Silti oma päätös kannattaa tehdä pelityylin perusteella: jos haluat rauhallisen pasianssin, sen yksinkertaisuus palvelee sinua; jos odotat jatkuvaa uutta sisältöä, sama yksinkertaisuus alkaa todennäköisesti tuntua puutteelta.

Kuka saa tästä eniten irti?

Suosittelen Solitairea henkilölle, joka haluaa tutun korttipelin ilman pitkää perehdytystä. Se sopii hyvin taukoihin, matkalle, iltaan ja tilanteisiin, joissa puhelimella haluaa tehdä jotain kevyttä mutta ei vain selata sisältöä. Myös pasianssin perusteita harjoitteleva pelaaja hyötyy selkeästä rakenteesta, koska huomio voi keskittyä siirtojen järjestykseen eikä monimutkaisiin sääntöihin.

Se ei ole yhtä hyvä valinta pelaajalle, joka tarvitsee vahvan tavoitejärjestelmän tai kilpailun tunteen. Jos motivaatiosi syntyy vastustajista, pistetaulukoista, moninpelistä tai tarinan etenemisestä, toinen korttipeli palvelee paremmin. Samoin kannattaa valita jokin monipuolisempi vaihtoehto, jos haluat vaihdella useiden pasianssiversioiden välillä etkä halua pysyä yhdessä tutussa pelimuodossa.

Oma suositukseni on aloittaa ilman vihjeitä, säätää korttien koko omaan näyttöön sopivaksi ja käyttää ensimmäiset kierrokset harjoitteluun, ei ennätysten jahtaamiseen. Kun löydät itsellesi toimivan järjestyksen, huomaat nopeasti, onko pelin rauhallinen rytmi juuri sitä mitä kaipaat. Jos se alkaa tuntua toistuvalta, ongelma ei välttämättä ole toteutuksessa, vaan siinä, että olet jo saanut tästä pelimuodosta kaiken haluamasi.

Lopputuloksena Solitaire on rehellisen yksinkertainen korttipeli. Mouse Games ei tarjoa tässä kokemuksessa syytä unohtaa, mitä pasianssi on, vaan antaa sille helposti lähestyttävän mobiilimuodon. Minulle sen paras ominaisuus on nopea paluu peliin: voin aloittaa heti, pelata omassa tahdissani ja lopettaa ilman painetta. Kun asetukset, napautukset ja oma siirtojärjestys ovat kunnossa, peli tuntuu yllättävän sujuvalta.

Se ei kuitenkaan ole kaikille. Jos haet vaihtelua, kilpailua tai jatkuvaa etenemistä, valitsisin toisen vaihtoehdon. Jos taas haluat ilmaisen, PEGI 3 -ikärajalla merkityn pasianssin, joka toimii lyhyissä arjen hetkissä ja antaa ajateltavaa ilman turhaa monimutkaisuutta, tämä on helppo suositus. Parhaimmillaan se on pieni keskittymisharjoitus, ei suuri mobiiliseikkailu – ja juuri siksi se löytää paikkansa puhelimestani.

Kohokohdat

• Toimii ilman verkkoyhteyttä
• joten peli sopii hyvin matkalle.
• Selkeä käyttöliittymä tekee pelaamisesta helppoa myös aloittelijoille.
• Useita vaikeustasoja tarjoaa haastetta eri taitotasoille.
• Lyhyet pelikierrokset sopivat hyvin taukojen viettoon.
• Korttien ulkoasua ja taustaa voi yleensä mukauttaa mieleisekseen.

---

Rajoitukset

• Mainokset voivat keskeyttää pelaamisen etenkin ilmaistarjouksessa.
• Kaikki jaot eivät ole ratkaistavissa
• mikä voi tuntua turhauttavalta.
• Osa lisäominaisuuksista saattaa vaatia maksullisen version.
• Pelaaminen voi muuttua yksitoikkoiseksi pitkällä aikavälillä.
• Akunkulutus voi kasvaa
• jos sovellusta käyttää pitkiä aikoja.

Usein kysytyt kysymykset

Mikä Solitaire-peli kannattaa ladata ja miten peli toimii?

Solitaire-nimellä julkaistaan useita erilaisia sovelluksia, mutta useimpien perusidea on sama: kortit järjestetään maittain ässästä kuninkaaseen. Tunnetuin pelimuoto on Klondike, jossa kortteja siirretään sarakkeiden välillä laskevaan järjestykseen ja vuorotellen eri värein. Ennen lataamista kannattaa tarkistaa sovelluksen kehittäjä, kuvakaappaukset, käyttäjäarviot ja se, sisältääkö peli muita muunnelmia, kuten Spiderin tai FreeCellin.

Toimiiko Solitaire ilman internet-yhteyttä?

Monet Solitaire-sovellukset toimivat myös offline-tilassa, joten yksittäisiä pelejä voi pelata esimerkiksi matkalla tai alueilla, joissa verkkoyhteys on heikko. Kaikki ominaisuudet eivät kuitenkaan välttämättä ole käytettävissä ilman internetiä. Päivittäiset haasteet, tulostaulukot, mainosten lataaminen, pilvitallennus ja sovelluksen sisäinen kauppa saattavat vaatia yhteyden. Tarkista käyttöoikeudet ja kokeile peliä lentotilassa ennen pidempää offline-käyttöä.

Onko Solitaire ilmainen vai sisältääkö se sovelluksen sisäisiä ostoja?

Useimmat Solitaire-pelit voi ladata ilmaiseksi, mutta ne rahoitetaan usein mainoksilla tai sovelluksen sisäisillä ostoilla. Maksullinen versio voi poistaa mainokset, avata uusia korttipakkoja, taustoja tai pelimuotoja ja tarjota lisävihjeitä. Ilmaisversiota kannattaa kokeilla rauhassa, sillä ostojen hinnat ja tilausmallit vaihtelevat. Erityisesti jatkuva kuukausi- tai vuosimaksu kannattaa tarkistaa ennen vahvistamista.

Mitä tietoja Solitaire-sovellus kerää ja onko sen käyttö turvallista?

Turvallisuus riippuu sovelluksen kehittäjästä ja sen pyytämistä käyttöoikeuksista. Tavallinen korttipeli ei yleensä tarvitse yhteystietoja, mikrofonia, sijaintia tai yhteystietoja, joten tarpeettoman laajat oikeudet ovat syy varovaisuuteen. Lataa peli virallisesta sovelluskaupasta, tarkista tietosuojakäytäntö ja tutustu siihen, käytetäänkö tietoja mainontaan, analytiikkaan tai käyttäjäprofiilien luomiseen.

Sopiiko Solitaire aloittelijoille ja voiko vaikeustasoa säätää?

Solitaire sopii yleensä hyvin aloittelijoille, koska perusohjeet ovat yksinkertaiset ja peli etenee rauhalliseen tahtiin. Useissa sovelluksissa on vihjetoiminto, automaattinen korttien siirto, kumoamispainike ja vaihtoehtoja nostaa yksi tai kolme korttia kerrallaan. Aloittelijan kannattaa aloittaa helpommalla asetuksella ja opetella ensin korttien järjestämisen periaate. Kokeneemmille pelaajille päivittäiset haasteet, rajoitetut siirrot ja tulostaulukot tarjoavat lisämotivaatiota.

Hanki se muilla kielillä

Solitaire[IT]Solitaire[ES]Solitaire[AR]Solitaire[SV]Solitaire[PT-BR]Solitaire[DA]Solitaire[NO]Solitaire[KO]Solitaire[JA]Solitaire[FR]Solitaire[DE]Solitaire[EN]